Selkäkirurgian tutkimuspoiminta
Uusi puudutustekniikka vähensi opioidien tarvetta lannerangan luudutusleikkauksessa
Satunnaistettu tutkimus viittaa siihen, että pitkävaikutteinen paikallispuudute voi vähentää leikkauksen jälkeistä opioidilääkitystä ensimmäisten kolmen vuorokauden aikana.
Mistä tutkimuksessa oli kyse?
Tutkimuksessa 202 lannerangan takakautta tehdyn hermopurku- ja luudutusleikkauksen potilasta arvottiin saamaan haava-alueelle joko liposomaalista bupivakaiinia yhdessä tavallisen bupivakaiinin kanssa tai ropivakaiinia. Liposomaalinen bupivakaiini on valmiste, josta lääkeainetta vapautuu vähitellen. Ensimmäisten 72 tunnin aikana opioidien kokonaiskulutus oli tutkimusryhmässä 22 % pienempi. Myös levossa ja liikkuessa mitattu kipukuormitus oli keskimäärin vähäisempi. Haittatapahtumissa, lisäkipulääkityksen tarpeessa tai varhaisessa toimintakyvyssä ei havaittu ryhmien välillä merkitsevää eroa.
Miksi tämä on kiinnostavaa?
Opioidit ovat edelleen tärkeä osa voimakkaan leikkauksen jälkeisen kivun hoitoa, mutta niihin voi liittyä esimerkiksi pahoinvointia, ummetusta, väsymystä ja joskus pitkäkestoisen käytön riskejä. Siksi kiinnostus kohdistuu niin sanottuun monimuotoiseen kivunhoitoon: kipua pyritään hillitsemään usealla toisiaan täydentävällä keinolla. Tässä tutkimuksessa paikallisesti annettu, pitkävaikutteinen puudute näytti pienentävän opioidien tarvetta juuri varhaisessa toipumisvaiheessa.
Mitä potilas voi tästä ajatella?
Tutkimus antaa yhden mahdollisen lisävälineen leikkauksen jälkeiseen kivunhoitoon, ei korvaa muuta hoitoa eikä tarkoita, että opioidit voitaisiin aina välttää. Kivunhoitosuunnitelma tehdään aina leikkauksen laajuuden, muun terveydentilan ja käytössä olevien lääkkeiden perusteella.
Mitä tämä voi tarkoittaa tulevaisuudessa?
Seuraava askel on selvittää, kenelle menetelmästä on eniten hyötyä ja onko se kustannustehokas eri sairaaloissa. Tarvitaan myös monikeskustutkimuksia ja pidempää seurantaa, jotta nähdään vaikuttaako vähäisempi opioiditarve esimerkiksi kotiutumiseen, kuntoutumiseen tai potilaan kokemaan toipumiseen. Tulevaisuudessa potilastietoon pohjautuvat ennustemallit voivat auttaa valitsemaan yksilöllisesti sopivimman kivunhoitoyhdistelmän, mutta kliininen arvio ja turvallisuus säilyvät päätöksenteon perustana.